Raskausaikana vältettäviä sekä sopimattomia yrttejä

Raskausaika on ihanaa, ihmeellistä ja herkkää aikaa. Kaikki äidin saama hoiva on hyväksi myös kohdussa kasvavalle lapselle, ja esimerkiksi luontaishoidot voivat olla ihana osa raskausaikaa. Esimerkiksi sisäisessä yrttien käytössä on kuitenkin syytä käyttää harkintaa, sillä raskausaikana niin äidin kuin kohdussa kasvavan elämän alun keho on herkässä tilassa. ”Ruoka olkoon rohtosi” on mainio ohje kasvilääkintään raskausaikana, ja ruokarohdot kuten kasvikset ja marjat ovat luonnollisesti kaikista turvallisimpia.

Tutkimustietoa raskausaikana soveltuvista yrteistä on valitettavan vähän, mutta kansanperinteen tiedon sekä kasvin sisältämien aineiden turvallisuuden perusteella on muutamia oikein turvallisesti käytettäviä yrttejä, kuten vadelmanlehti. Mutta koska on myös olemassa yrttejä, joita on syytä välttää raskaana ollessa, olen laatinut seuraavan kirjoituksen helpottaakseni ”yrttiviidakossa kulkemista” raskausaikana, niin että yrttien välttämisen tai täyden kiellon takana olevat perustelutkin tulevat esiin. Listaus ei ole luonnollisesti kaikenkattava, mutta auttaa alkuun – voit tiedustella muiden yrttien soveltuvuutta koulutetulta fytoterapeutiltasi.

Löydät kirjoituksen lopusta myös osoitteen Lääkelaitoksen julkaisuun (2008), josta löytyy taulukot kansanperinteessä raskauden keskeyttämiseen käytettyihin yrtteihin sekä raskauden ajalle sopimattomiin lääkekasveihin.

Raskausaikana vältettäviä yrttejä

Aluksi listaan yrttejä, jotka on mainittu sellaisina, joita on hyvä välttää esimerkiksi kohtua supistavien ominaisuuksien vuoksi, mutta jotka eivät välttämättä ole haitallisia esimerkiksi kertaluontoisesti käytettynä, tai jos teesekoituksessa on mukana pieni määrä jotain näistä. Suosittelen kuitenkin paneutumaan huolellisesti myös tähän listaan, sillä esimerkiksi kohdun herkkä supistelu varhaisessa vaiheessa on hyvin stressaavaa – ja kokemuksesta sanon, ettei ole mukava rampata sairaalassa rauhoittelemassa niitä. Toiset ovat herkempiä supistelemaan, kuin toiset.

Seuraavat yrtit edistävät kohdun supistelua, ja siksi niitä on hyvä välttää raskauden aikana:

iisoppi, kehäkukka, liperi eli lipstikka, mansikan ja ahomansikan lehdet, persilja, piparijuuri, mintut, rosmariini, salvia sekä mesiangervo.

Piparminttua – ja mahdollisesti muitakin minttuja - on hyvä välttää erityisesti poikalasta odottaessa myös sen vuoksi, että piparminttu laskee testosteroni tasoja, ilmeisesti pilkkomalla testosteronia estrogeeniksi. Koska rakenneultran ”sukupuolidiagnoosi” ei ole koskaan 100% varma voi olla parempi olla ottamatta riskiä asian suhteen, ja välttää minttuja koko raskauden ajan. Alle 3-vuotiailla lapsilla piparminttu voi aiheuttaa lisäksi nielemisvaikeuksia, joten sitä ei ole suositeltava käyttää teenä tai eteerisenä öljynä pienillä lapsilla.

Myös kumina, kamomilla ja puna-apila on kirjallisuudessa mainittu yrtteinä, joita on hyvä välttää raskauden aikana suurina määrinä– tosin kamomilla ja puna-apila on mainittu myös raskausaikana maltillisesti sopivina. Kamomilla on varsin mieto, myös pienille lapsille sopiva yrtti, ja hyvä esimerkiksi rauhoittamaan sekä mieltä että vatsakramppeja, sekä kohottamaan immuniteettia - joten mikäli äiti on aiemminkin käyttänyt kamomillaa, ei satunnaisesta käytöstä liene haittaa. Määrä on hyvä rajoittaa korkeintaan kahteen kupilliseen, ja pysyä satunnaisessa käytössä. Puna-apila on puolestaan miedosti estrogeeninen ja hormonitoimintaan vaikuttava, minkä vuoksi sitä todennäköisesti suositellaan vältettävän raskausaikana, vaikka varsin lempeä yrtti muuten onkin.

Kasviestrogeenejä sisältäviä kasveja ei suositella käytettäväksi raskausaikana, sillä kasviestrogeenit kulkeutuvat istukan läpi sikiöön. Kasviestrogeenejä sisältävät ruoka-aineet, kuten ruis ja tofu ovat kuitenkin ok, mutta eristettyjä valmisteita ei ole hyvä käyttää.

Koivu ja kultapiisku voivat olla joillekin odottajille myös liian voimakkaita – kyseiset kasvit ovat diureetteja, joita on ”tavallisessakin tilassa” suositeltu käytettävän vain 1-2 viikon kuureina. Ja vaikka äidin nestekiertoon on hyvä kiinnittää huomiota, on hyvä muistaa että myös että äidin nestevaje voi aiheuttaa turhaa supistelua. Liiallisesta turvotuksesta kärsivän äidin voikin olla hyvä käyttää miedompia yrttejä, kuten vadelmanlehteä tai maltillisesti nokkosta tai voikukkaa – ja helpottaa oloaan esimerkiksi jalkakylvyillä, joissa sen sijaan voi esimerkiksi koivunlehtiä käyttää hyvinkin. Satunnainen tai kertaluontoinen käyttö tuskin on kuitenkaan haitallista.

Siankärsämön liiallinen käyttö voi altistaa keskenmenolle. Riski ei todennäköisesti ole niin suuri, mikäli äiti on käyttänyt siankärsämöä ennen raskauttakin, jolloin sitä voi mahdollisesti käyttää pieniä määriä esimerkiksi äidin vilustumisen hoidossa. Tätä varten voi hyödyntää myös maltillisesti kaunopunahattua, joka kirjallisuuden mukaan sopii maltillisesti myös raskausaikana – ainakaan Lääkelaitoksen julkaisun (2008) mukaan vuonna 2000 tehdyssä tutkimuksessa ei ollut paljastutunut ongelmia raskauden kulun tai sikiön hyvinvoinnin suhteen, kun 206 naista kattavassa tutkimuksessa puolet olivat käyttäneet kaunopunahattu-uutetta noin yhden viikon ajan ensimmäisellä raskauskolmanneksella. Kaikista miedoin ja maltillisin apu raskausajan vilustumiseen on ”ruokarohto”, eli esimerkiksi mustaherukkamehu tai marjoista haudutettu ”tee”.

Väinönputki voi lisätä verenkiertoa lantion alueella, joten siksi sitä on hyvä välttää raskauden aikana. Peltokorte voi sisältää joskus raskauden kannalta liiallisia määriä seleeniä. Rätvänää ja lehmustakin kannattaa kirjallisuuden mukaan todennäköisesti välttää.

Myös neuvolalla on omat suosituksensa kahvin käytöstä raskauden aikana – kahvin käyttöä ei neuvolan ohjeistuksissa tarvitse kokonaan jättää pois, vaan rajoittaa 200mg kofeiinia per päivä, eli 3dl suodatinkahvia; 1,5 dl espressoa tai 10 dl mustaa teetä. Itse kuitenkin suosittelen pitämään kahvin juonnin minimissään, tai jopa luopumaan kahvin käytöstä kokonaan raskausaikana. Kofeiini on hyvin voimakas stimulantti, ja esimerkiksi imettävän äidin juodessa kavia kofeiinilla kestää kauemmin poistua imetettävän lapsen elimistöstä, kuin äidin. Tämä saakin pohtimaan, kuinka tarpeellista on altistaa lapsi jo kohdussa kofeiinille ja sen kaltaisille stimulanteille. Äidin on hyvä kiinnittää kahvinjuontiinsa jo imetyksenkin vuoksi – lapsen unensaannin sekä rauhallisuuden ja vatsan hyvinvoinnin vuoksi.

Mikäli kahvista ei millään voi luopua, on kahvin hyvä olla vähintäänkin laadukasta ja luomua, sillä kahvissa on paljon torjunta-aineita ja myös homeitakin saattaa esiintyä erityisesti valmiiksi jauhetussa, heikkolaatuisessa kahvissa.

Vadelmanlehteä ja poimulehteä on hyvä välttää raskauden ensimmäisellä kolmanneksella sen kohtua stimuloivan vaikutuksen vuoksi - mutta toiselta kolmannekselta eteenpäin niitä pidetään raskausaikana sopivina, kohdun hyvinvointia edistävinä. Erittäin hyviä ne ovat ennen ja jälkeen raskauden. Poimunlehti kohtua hoivaavien ominaisuuksien lisäksi hyvä myös hedelmällisyyden ja hyvän hormonitoiminnan tukemisessa. Ennen vadelmanlehden ja poimulehden käyttöä suosittelen kuitenkin konsultoimaan omaa, koulutettua fytoterapeuttiasi.

Maustekasvien ja villivihannesten mausteenomainen käyttö ruoanlaitossa ei tämänhetkisen tiedon mukaan ole haitaksi.

Seuraavia yrttejä on hyvä välttää täysin raskausaikana

Seuraavaa listausta on syytä kunnioittaa, ja jättää mainitut yrtit käytöstä raskausaikana kokonaan. Muistutan tässä vaiheessa myös Lääkelaitoksen julkaisusta (2008), jonka taulukoihin on listattu kansanperinteessä raskauden keskeyttämiseen käytettyjä yrttejä sekä raskauden ajalle sopimattomia lääkekasveja.

Seuraavia rohdoksia ei ole lähteitteni mukaan hyvä käyttää raskaudenaikana ollenkaan:

Aaloe, katajanmarjat, maahumala (maahumalan sisältämä pulegoni on maksamyrkky, joka voi aiheuttaa keskenmenon), koiruoho, pietaryrtti, rautayrtti (Verbena ja Glandularia –lajit), puolanminttu (sisältää pulegonia), kimikki, ruuta, porkkanan siemen, neidonhiuspuu eli Ginqo Biloba, kiinan väinönputki, amerikansinisiemen, pujo, orapihlaja, puolukan ja sianpuolan lehdet.

Leskenlehti, rohtoraunioyrtti, ruttojuuri sekä purasruoho eli kurkkuyrtti sisältävät maksatoksisia pyrrolitsidiinialkaloideja – eivät siis ole suositeltavia sisäisesti muulloinkaan, saati raskausaikana.

Suoliston toimintaa voimakkaasti stimuloivia yrttejä, kuten sennaa, paatsamaa, raparperin juurta ja hierakkaa on myös hyvä olla käyttämättä, sillä suoliston voimakas stimulaatio voi stimuloida myös kohtua – tähän perustuu myös esimerkiksi risiiniöljyn käyttäminen synnytyksen käynnistämisessä ennen aikaan. Risiiniöljyä ei suositella siis myöskään käytettäväksi, ja on hyvä huomioida, että risiinipensaan siemenet ovat myrkyllisiä – jo 1-6 siementä on hengenvaarallinen annos. Myös takiainen stimuloi suolistoa ja kohtua, joten sitäkin on hyvä välttää odotusaikana.

Mikäli synnytyksen käynnistäminen on aiheellista, ja esimerkiksi käynnistysaika sovittu synnytyssairaalassa, suosittelen ennemmin hakeutumaan lempeitä käynnistyshoitoja toteuttavan koulutetun ammattilaisen pariin, kuin käyttämään voimakkaita yrttejä.

Myös voimakkaasti sedatoivat, eli rauhoittavat yrtit kuten rohtovirmajuuri eli valeriaana sekä hamppu on syytä jättää käyttämättä raskauden aikana – sekä imettäessä. Lisäksi adaptogeenit, kuten gingseng, ruusujuuri, venäjänjuuri ja maca, voivat olla liian voimakkaita, ja osalla on lisäksi hormonaalisia vaikutuksia – niiden sopivuudesta sikiölle ei siis voida olla mitenkään varmoja, joten nekin on hyvä jättää käyttämättä raskauden sekä imetyksen ajaksi. Esimerkiksi macaa ei suositella alle 3-vuotiaille laisinkaan.

Lakritsanjuuri on tätä nykyä kiellettyjen listalla raskausaikana, ja hyvä niin. Sen lisäksi, että lakritsi nostaa herkästi verenpainetta, sen sisältämä glykyrritsiini on haitallista syntyvän lapsen kehitykselle. Suomalaisessa tutkimuksessa (Räikkönen et. all. 2017 ) todettiin, että raskausaikana lakritsia nauttineiden äitien lasten murrosikä alkoi aikaisemmin, he olivat pidempiä sekä painavampia ja ongelmia oli myös kongitiivisissa toiminnoissa sekä käyttäytymisessä: päättelytehtävät tuottivat haasteita, ja keskittyminen sekä tarkkaavaisuus olivat heikompia. Lisäksi eläimillä ja synnytetyillä ihmisen istukoilla tehtyjen kokeiden perusteella on havaittu, että glykyrritsiinin vuoksi suodatinjärjestelmä – jolla istukka estää äidin stressihormoni kortisolia virtaamasta sikiöön – ei toimi tarkoituksenmukaisesti. Lakritsankäyttö on yhdistetty myös keskenmenoihin sekä ennenaikaiseen synnytykseen.

On hyvä huomata, että lakritsa- ja salmiakkimakeisten sekä esimerkiksi lakritsaa sisältävien yrttivalmisteiden lisäksi glykyrritsiiniä voi olla monessakin teollisessa elintarvikkeessa, sillä se on hyvin voimakas makeuttaja ja toisaalta vahventaa aromeja – tutkijat olivat löytäneet sitä jopa 400 elintarvikkeista kekseistä purkkaan ja jäätelöistä virvoitusjuomiin. Tästäkin syystä on hyvä välttää selvää lakritsankäyttöä, mikäli piilokäytöstä ei ole varma – ja toki teollisten elintarvikkeiden välttäminen on hyväksi muutenkin raskausaikana. Huomaa, että joissakin vadelmanlehtiteenä myytävissä yrttisekoituksissa on mukana lakritsanjuurta!

Kotoisista yrteistä glykyrritsiiniä löytyy kallioimarteesta, jolla on myös lakritsamainen aromi. Älä siis käytä myöskään kallioimarretta raskausaikana.

Luonnollisesti myös tupakka, päihdyttävät kasvit ja alkoholi sekä myrkylliset kasvit ovat ehdottomasti kiellettyjä raskausaikana – huomioi vanhoja yrttioppaita lukiessasi, että siellä saattaa olla mainittuna kasveja, jotka tänä päivänä tiedetään myrkylliseksi.

Lopuksi

Toivon, että tästä kirjoituksesta on apua ja iloa. Toivon myös suuresti, että tutkimustieto raskausajan yrttienkäytöstä lisääntyy, ja että sen perustella syntyisivät selkeät ja turvalliset ohjeistukset myös raskausaikana sopivien yrttien käyttöön. Toivotan myös kaikille odottaville äideille onnellista odotusta ja ihmeellistä uuden elämän syntymää!

Teksti: Annina Uimonen

Kirjoittaja on diplomifytoterapeutin opintoja viimeistelevä yrttihoitaja, jonka lopputyö käsitteli yrttejä, ravintoa ja luontaishoitoja raskausaikana. Hän on myös 2013 syntyneiden kaksosten sekä 2019 kotona syntyneen kuopuksen äiti, sekä tanssija ja somaattisen liiketerapian opiskelija.

Kirjoitus perustuu fytoterapeutin opintoihini, ja on osa lopputyötäni ”Luontoäidin hoivassa (2019)”. Opintojen lisäksi lähteinä on käytetty kotimaista yrttialan kirjallisuutta: Virpi Raipala-Cormierin ”Luontoäidin kotiapteekki”, Sinikka Piipon ”Suomen luonnon lääkekasvit”, Henriette Kressin ”Käytännön lääkekasvit I ja II” -teoksista, sekä Suomen lääkelaitoksen julkaisua ”Lääkkeet raskauden ja imetyksen aikana” (2008), jossa on osionsa myös kasvilääkinnästä.

Lääkelaitoksen julkaisu löytyy myös netistä osoitteesta: https://www.fimea.fi/documents/160140/753095/17161_raskaus2r.pdf

Räikkönen et. all. (2017) tutkimuksen ”Maternal Licorice Consumption During Pregnancy and Pubertal, Cognitive, and Psychiatric Outcomes in Children” löydät osoitteesta:
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/28158597/

Raskausajan yrttienkäyttöön liittyen suosittelen olemaan aina yhteyksissä asiantuntijaan, ja myös tämän kirjoituksen ohjeita lukija toteuttaa vain omalla vastuullaan.