Lapsuuden joulut heräävät henkiin piparimausteilla
Tiedätkö, että kaneli, neilikka, inkivääri, kardemumma, maustepippuri ja pomeranssi ovat myös arvostettuja rohtokasveja. Sahramilla saatiin jouluiset pullapojat kellertäviksi ja muskotilla tai muskotin kukilla maustettiin jouluista porkkanalaatikkoa.
Mieheni James Cormier’n äiti kertoi kuinka heillä Kanadassa lasten rinta-alueelle laitettiin maustelaput kun ensimmäiset flunssan oireet alkoivat. ”Oli noloa, kun tuoksui niin voimakkaasti ja muut lapset kiusasivatkin siitä”, kertoo James. Lappu oli flanellikankaasta neulottu kaksinkertainen noin 30 x 30cm neliö, jonka sisään äiti laittoi rasvaa ja joulumausteita. Niiden lämmittävät ja hengitysteitä avaavat vaikutukset uuttuivat ihon lämmöstä rasvaan. Lapussa oli nauhat, jolla se kiinnitettiin yläpäästään pään yli niskaan ja alapäästään käsien alta selän taakse. Mausteinen rasvalappu auttoi, ettei sairastunut.
Kaneli - Cinnamon
ceyloninkaneli (Cinnamomum zeylanicum), kassia, kiinankaneli (Cinnamomum aromaticum), jaavankaneli (Cinnamomun burmanii)
Kanelipuut tai -pensaat ovat kotoisin Austraaliasta. Sukuun kuuluu 250 erilaista lajia. Aitokaneli eli Ceyloninkaneli on lähes kymmenen metriä korkea puu. Kanelia saadaan nuorten oksien sisimmästä osasta. Rullalle kiertyvän aitokanelin pinta on sileä ja vaalean ruskea. Kassiatangot ovat taas pinnaltaan karkeampia ja harmaan ruskeita.
Kanelin sisältämä kanelialdehydi antaa piparkakuille lämpöisen mausteisen vivahduksen.
Kaneli on lämmittävä, voimaannuttava, tulehduksia estävä, kipuja lievittävä. Sillä on edullinen vaikutus veren sokeri- ja rasva-arvoihin (diabetes, kolesteroli ja paino-ongelmat). Se on myös hyvä antioksidantti.
Kanelia on turvallista käyttää mausteena normaaliannoksina leivonnaisissa, joulupuuroissa, glögissä, sekahedelmäkeitossa ja mm. intialaisissa ruoissa ja kanelikahvissa sekä Chaissa (ks. oheiset resepit). Koivuallergiset saattavat saada siitä oireita. Kassiakanelissa kumariinia on runsaammin kuin Ceilonin kanelissa ja siksi sen käyttöä on hyvä välttää. Liiallinen kumariinin saanti voi aiheuttaa maksaongelmia.
Kanelista tehdään myös eteeristä öljyä, ja sen tuoksun on uskottu perinteisesti vetävän puoleensa rikkautta ja runsautta ja sillä mitattiinkin Kiinan ja Intian hallitsijoiden rikkauden määrää. Kanelia ei suositella aromahoidoissa, sillä se sisältää ihoa ärsyttävää eugenolia ja kanelialdehydejä. Mutta joulutuoksuna eteerinen öljy on ollut hieno esim. pirskoteltuna eteisen matolle.
Vinkki:
Kanelitankoa voi myös keittää ja saada hyvää tuoksua sitä kautta huoneisiin.
Ilta Chai – unta helpottava iltajuoma
Laita kanelia, inkivääriä ja kardemummaa kutakin jauheina 1/4tl noin 2dl:aan vettä, keitä 5-10 minuuttia, siilaa tarvittaessa ja lisää maitoa reilusti (noin 1dl) maun mukaan. Lisää hunajaa ja juo lämpimänä.
Mausteneilikka – Syzygium aromaticum, syn. Eugenia caryophyllus
Mausteneilikka on Myrtaceae –heimoon ja syzygium-sukuun kuuluva siro 15-20 metrinen puu. Kotoisin se on Indonesian maustesaarilta. Sitä viljellään Kaakkois-Aasiassa, Intian valtamerten saarilla ja Etelä-Amerikassa.
Mausteneilikat ovat kasvin kuivattuja nuppuja. Vaaleanpunaiset nuput kerätään käsin ja kuivuessaan ne muuttuvat tummanruskeiksi.
Neilikkaa käytetään pipareissa ja muutenkin yleisesti joululeivonnaisissa sekä myös liha- ja vihannesruokien mausteena. Sitä on myös curry- ja intialaisessa garam masala –jauheissa. Se sopii mm. likööreihin, bittereihin ja vermutteihin. Hajusteena sitä käytetään suitsukkeissa, tupakassa ja potpureissa. Neilikan tuoksu puhdistaa ja poistaa epämiellyttäviä hajuja. Neilikan nuppuja käytetään joulukoristeluna ja tuoksun antajana esim. kinkuissa ja appelsiineissä.
Lämmittävällä mausteneilikalla on itämaisista mausteista korkeimmat antioksidantti- ja fenoliarvot. Sillä on monia terveyttä edistäviä ja tulehduksia estäviä vaikutuksia ja sitä käytetään edelleenkin mm. pureskeltuna hammaskivun hoidossa.
2000 vuotta sitten Kiinan hovin virkamiehet pureskelivat mausteneilikkaa raikastaen siten hengityksensä ennen keisarin tapaamista. Antiikin Kreikassa mausteneilikkaa käytettiin lääkkeenä kihtiin, hammas- ja pääkipuihin. Mausteneilikka on ollut käytössä myös muinaisessa Egyptissä ja Roomassa – se on ollut painonsa arvoista kultaa. Eurooppaan se rantautui 300-luvulla. Desinfiointiaineena sitä alettiin käyttää 1900-luvulla.
Mausteneilikan eteeristä öljyä arvostetaan ulkoisesti käytettynä tulehdusten, hammas- ym. kipujen ja ruoansulatusvaivojen hoidossa, mutta se sisältää runsaasti eugenolia, joten sitä tulee käyttää iholle hyvin alhaisina laimennuksina. Se aiheuttaa helposti ihon ärtymistä ja allergisuutta, eikä sovi alle 12-vuotiaille lapsille.
Vinkki:
Jouluinen tuoksuva appelsiinikoriste
Työnnä kokonaisia neilikoita appelsiinin kuoren läpi järjestelmällisesti. Laita 4 punaista nauhaa ympärille, sido ja laita riippumaan esimerkiksi lampusta. Näin saat raikkaan, ihanan tuoksun huoneeseen.
Kardemumma – Elettaria cardamomum
Zingeberaceae – heimoon kuuluva kardemumma on monivuotinen ruohokasvi. Se kasvaa luontaisesti trooppisella vyöhykkeellä Etu-Intiassa. Sitä viljellään mm. Intiassa, Malesiassa, Indonesiassa ja Guatemalassa. Kaislamaiset hopean hohtoiset lehtiversot nousevat muhkuraisesta vaakasuoraan kasvavasta juurakosta. Kukat ovat vihreän valkoiset. Kolmilokeroisessa, vihreässä siemenkodassa on 4-8 ryppyisen kulmikasta, vihreää siementä.
Kardemumma kannattaa jauhaa vasta juuri ennen käyttöä. Näin säilyvät eteeriset öljyjen vaikutukset, maku ja tuoksu. Laadullisesti kardemumma on lämmin ja makea. Se on suosittu intialaisten ruokien mauste, jota käytetään curry- ja garam masala -maustesekoituksissa. Kardemumma sopii kahvin ja teen sekä erilaisten makeitten leivonnaisten ja ruokien mausteeksi. Intiassa on tapana sokerikuorruttaa kardemumman siemeniä. Meillä kardemumma on tuttu joulupullassa ja -leivonnaisissa kuten pipareissa.
Kardemummaa pidetään kalliina, joten sitä korvataan menestyksellisesti halvimmilla jäljitelmillä kuten nepalinkardemummalla (Amomum subulatum), jaavankardemummalla (Amonum compactum) ja etiopian- eli korarimakardemummalla (Aframomum korarima).
Keskiajalla kardemummaa tuotiin Kreikkaan ja Roomaan. Muualla Euroopassa kardemumma tuli tunnetutuksi 1200-luvulla. Käkisalmen linnan apteekissa on ollut kardemumman siemeniä myynnissä jo 1700-luvulla. Maustekäytön lisäksi sitä käytettiin lääkkeenä mm. virtsavaivoihin. Intiassa kardemummaa on käytetty koliikkiin, nenän tukkoisuuteen, mahakipuun, migreeniin ja vastamyrkyksi. Arabit alkoivat maustaa arabiviiniään, gahwaa, laittamalla palan kardemummaa kaatokannun nokkaan. Tunnemme arabiviinin paremmin kahvina.
Mausteena kardemumma on turvallinen normaaleina annoksina käytettynä, kuitenkin sappikiviongelmaisille se voi tuoda lisää kipuja.
Eteerisen öljy tuoksu on lämmittävän rentouttava sekä elvyttävä ja virkistävä. Se on oiva apu henkistä väsymistä poteville. Stressiperäisissä päänsäryissä helpotusta saa hengittämällä pari minuuttia kardemumman tuoksua esim. tuoksulyhdyn avulla. Kardemumma lisää sensuellisuutta ja nostattaa lempeä kuten kaneli. Aromaterapeutti Helvi Karvonen on aromahieronnassa havainnut kardemumman yhdeksi parhaista lihaksia rentouttavista eteerisistä öljyistä. Kardemumma kokoaa ajatukset ja pitää pään selvänä; tuoksu vahvistaa hermoja ja poistaa henkistä väsymystä ja kirkastaa mielen. Sitä on kuitenkin varottava sydän- ja epilepsiaongelmaisilla.
Inkivääri - Zingiber officinale
Zingiberaceae-heimoon kuuluvan inkiväärin tulinen luonne taistelee kylmää ja kosteutta vastaan ja auttaa elimistöä pääsemään eroon kylmyydestä ja limaisuudesta. Zingiber-sukuun kuuluu 60 erilaista lajia. Se on kotoisin Etelä-Aasiasta (alunperin Intiasta ja Kiinasta) ja sitä viljellään trooppisissa maissa, Intiassa, Kiinassa, Jamaikalla, Haitissa ja Nigeriassa.
Inkivääri on monivuotinen yrtti, joka voi kasvaa jopa metrin korkuiseksi. Sen juurakko on paksu, leveä ja muhkurainen. Inkiväärin juuri on maultaan tulisen kirpeä. Joka vuosi inkivääri kasvattaa pystyn, vihreän, ruokomaisen varren kapeine teräväkärkisine lehtineen. Valkoiset tai keltaiset kukat puhkeavat tähkämäiseen kukintoon, joka nousee suoraan juuresta.
Galangat, inkiväärin lähisukulaiset, ovat ulkonäöltään ja käytöltään samankaltaisia kuin inkivääri, mutta eivät yhtä aromaattisia.
Inkivääri on mausteena osa intialaista tandoori-mausteseosta. Itämaisissa keittiöissä se on kalamauste. Kiinassa inkivääri yhdistetään eri ruokalajeissa soijakastikkeeseen ja valkosipuliin. Inkivääriä on tarjolla tinktuurana, teenä, nesteuutteena makeisissa, ja virvoitusjuomissa. Intiassa inkivääriteetä nautitaan aamuisin, jolloin se aktivoi kehoa. Makeat leivonnaiset ja vanukkaat kuten kurpitsapiiras maustetaan inkiväärillä. Inkivääriä suositellaan lisättävän kypsennettäviin ruokiin 20 minuuttia ennen kypsymistä ja makeisiin ruokiin ja kastikkeisiin juuri ennen kypsymistä.
Tuoreen tai kuivatun inkiväärinjuuren käytöllä mausteena ja rohtona on etenkin Itämaisissa kulttuureissa vuosituhantiset perinteet. Perinteinen kiinalainen lääketiede käyttää sitä silloin kun elimistössä on liikaa kosteutta, oli sen syy sitten sisäinen tai ulkoinen (talven kylmyydessä ja kosteudessa pahenevat reumaattiset oireet ja monet muut kylmään liittyvät sairaudet). Inkivääri tuli Eurooppaan keskiajalla ”maustereittiä” pitkin ja espanjalaiset puolestaan veivät sen Etelä-Amerikkaan.
Inkivääri on tunnettu muinaisista ajoista saakka myös afrodisisena aineena sekä lääkkeenä impotenssiin. Senegalilaisten naisten tiedetään kutoneen miehilleen vöitä murskatuista inkiväärinjuurista elvyttääkseen näiden heikentyvää kyvykkyyttä. Inkivääri on rohto sydämelle ja verenkierrolle. Se sisältää runsaasti fenoleita ja sillä on erittäin suuri antioksidanttiarvo. Se helpottaa lihaskipuja, päänsärkyjä, pahoinvointia ja hidastaa muistiongelmia. Inkivääriä on turvallista ja terveellistä käyttää mausteena normaaliannoksina. Inkiväärillä on kyky tasapainottaa ruoansulatuksen entsyymitoimintaa. Se auttaa niin närästyksessä, ruoansulatusvaivoissa, ruokahaluttomuudessa, ripulissa kuin ummetuksessakin. Suuret annokset, etenkin eteerisenä öljynä, voivat lamata keskushermostoa ja seurauksena voi olla rytmihäiriötä sekä mahan limakalvojen ärsytystä. Sydän-, ja sokeritautilääkitystä inkivääri voi myös sekoittaa. Sillä on verta ohentava vaikutus, joten se saattaa sekoittaa verenohennuslääkitystä.
Inkiväärin tuoksu on pippurisen (kirpeän) mausteinen, maanläheinen ja lämmin. Eteeristä öljyä höyrytislataan kasvin kuorimattomasta ja kuivatusta maajuuresta. Öljyn sisältämä seskviterpeeneihin kuuluva zingibereeni keventää mielialaa. Tunnetasolla öljy on stimuloiva ja kohottava, mutta pitää silti jalat maan kamaralla. Se antaa itseluottamusta ilmaista todelliset ajatuksensa ja tunteensa. Inkiväärin eteerinen öljy voi aiheuttaa ilolla kosketusallergiaa varsinkin, jos sitä käyttää runsaasti.
Vinkki:
Flunssassa ja poskiontelotulehduksessa raasta tuoretta inkivääriä kuumaan veteen ja anna kiehahtaa. Juo sitä esimerkiksi hunajan kera kun olet vilustunut. Keitettä voit käyttää myös höyryhengitykseen - aseta kasvot kattilan lähelle ja pyyhe pään päälle.
Tähtianis, rusotähtianis - Illicium verum
Tähtianis kuuluu palsamiköynnöskasveihin eli Schisandraceae-heimoon ja illicium-sukuun. Tuoksuvat tähtianispuut menestyvät lauhkeilla ja subtrooppisilla alueilla Amerikassa ja Itä-Aasiassa. Tähtianisten hedelmät ovat koristeellisia 6-11 sakaraisia ja tähtimäisiä. Tähtianis kukkii kolme kertaa vuodessa, ja sato kerätään hiukan ennen hedelmän kypsymistä. Sato kuivataan auringossa.
Kiinassa ja muuallakin Aasiassa tähtianista on käytetty mausteena ja lääkkeenä. Eurooppaan, lähinnä Englantiin, tähtianis rantautui 1500-luvulla.
Tähtianiksen hedelmä sisältää runsaasti eteeristä öljyä, 5-9 %, joten jauhettu tähtianis menettää nopeasti makunsa. Tähtianiksen hedelmää säilytetään ilmatiiviisti, valolta ja kosteudelta suojattuna. Pitkän valmistusajan vaativissa ruoissa se lisätään alussa ja poistetaan lopuksi. Nopeasti valmistuviin ruokiin se lisätään vastamurskattuna tai -jauhettuna. Tähtianiksen kumppaneiksi maustamisessa sopivat inkivääri, mausteneilikka, fenkoli, pippuri ja valkosipuli. Sillä voi maustaa niin wokit kuin keitotkin. Yleisimmin tähtianista käytetään liha-, kala- ja linturuoissa, harvemmin kasvisten mausteena. Sillä maustetaan myös makeita ruokia, leivonnaisia ja juomia. Tähtianis on yksi tärkeimmistä kiinalaisen viisimausteseoksen aineosista yhdessä fenkolin, kanelin sichuaninpippurin ja mausteneilikan kanssa.
Tähtianiksen sisältämä anetoli antaa lakritsamaisen aromin. Sen maku on voimakkaan aniksen kaltainen. Juomateollisuus käyttää tähtianista anisjuomien aineosana anisviinoissa kuten Sambuci, Pernod, Pastis ja Galliano. Anetoli sameuttaa juomat vedellä laimennettaessa.
Rusotähtianista on turvallista käyttää. Japanin tähtianis, Illium anisatum on myrkyllinen. Molemmat ovat kuivattuina samankaltaisia.
Tähtianiksella on hoidettu ruokahaluttomuutta. Se estää kaasun muodostusta samoin kuin kuminan siemen. Sitä on käytetty reumatismiin, koliikkiin, yskään ja yleiseen voimattomuuteen. Tähtianiksen sisältämä anetoli irrottaa limaa hengitysteistä ja lievittää kouristuksia ruoansulatuskanavassa, ja sillä on estrogeeninen vaikutus. Ennen vuotta 2005 sikainfluenssarokotukseen käytettiin tähtianiksen sisältämää sikimihappoa.
Rusotähtianiksen hedelmällä on lievä herkistävä vaikutus. Monet mausteet ja muutkin kasvit ovat yleensä turvallisia kokonaisina käytettyinä, mutta kun niistä sitten eristetään eteerinen eli haihtuva öljy, on niitä yleensä syytä käyttää hyvin varoen ja pieninä annoksina. Yleensä sitä suositellaan vain ulkoisesti hieronnassa 1-2 tippaa 5ml kohti kylmäpuristettua kasviöljyä tai 1 tippa lisättynä diffuuseriin tai tuoksulyhtyyn. Sisäisesti niiden käyttöä varotaan. Tähtianiksen eteerinen öljy aiheuttaa suurina määrinä mm. pahoinvointia ja oksentelua. Estrogeeni-pitoisena se ei sovi lapsille, eikä odottaville ja imettäville äideille.
Tähtianiksen eteeristä öljyä käytetään ulkoisesti erilaisissa hengitystie- ja ruoansulatusongelmissa sekä lihas- ja nivelkivuissa. Rusotähtianiksen tuoksu on samanlainen kuin aniksen tuoksu.
Vinkki:
Virpin jouluinen glögi
3dl mustaviinimarjamehutiivistettä (mielellään sokeroimaton)
1l vettä
1 rkl tähtianiksen siemeniä
1tl kardemumman siemeniä
1-2 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
10 neilikkaa
1 kanelitanko
1tl fenkolin siemeniä
½ vaniljatankoa
Kiehauta mausteita vedessä 20 minuuttia, siilaa ja lisää mustaviinimarjamehu ja täysruokosokeria tai hunajaa maun mukaan. Tarjoile mantelilastujen ja rusinoiden kera. Voit luonnollisesti keittää siilatun massan uudelleen glögin valmistukseen, siitä saattaa vielä riittää makua uuteen juomaan.
Pomeranssi - Citrus aurantium
Sitrus-puut kuuluvat Rutaceae-heimoon. Ne ovat lähtöisin Kiinasta tai sen lähialueilta. Sitrukset ovat vallanneet Välimeren ympäristön, mutta niitä viljellään samoilla vyöhykkeillä muuallakin maapallolla ja lisäksi esim. Argentiinassa. Pomeranssi on karvasappelsiinin eli hapanappelsiinin jauhettua kuivattua kuorta, jota tuodaan mm. Haitista. Pomeranssi eli Citrus × aurantium ja appelsiini eli Citrus × sinensis ovat alun perin Citrus grandiksen (pomelo) ja Citrus reticulatan (mandariini) risteymiä. Molemmat puut ja hedelmät ovat ulkonäöltään hämmästyttävän samankaltaisia, mutta ominaisuuksiltaan erilaisia. Karvasappelsiini on perinyt enemmän geenejä pomelolta, kun taas appelsiinillä on mandariinin ominaisuuksia.
Pomeranssin alkukoti on Kiinan, Burman ja Intian alueella. Arabivalloittajat toivat sen 700-luvulla Eurooppaan. Keskiajalla pomeranssi oli ainut sitruspuu Euroopassa ja sitä arvostettiin lääkekasvina. Pomeranssista hyödynnetään kaikki kasvin osat: kukista eristetään neroliöljyä, lehdistä saadaan petitgrainöljyä, hedelmän kuoresta kuivattua pomeranssia ja hedelmälihasta marmeladia. Viljelykset syntyivät ja levisivät luontoon Floridassa ja Argentiinassa.
Pomeranssi on pitkäikäinen 600-vuotiaaksi elävä ikivihreä puu. Se on vaatimattoman kasvupaikan suhteen, eikä paljonkaan tarvitse hoitoa. Se kestää jopa hallaa. Kovaa ja hienosyistä puuainesta käytetään huonekaluihin ja koristekaiverruksiin.
Pomeranssin hedelmä on litteämpi ja pienempi kuin appelsiini. Kuori on kiinteästi kiinni hedelmä lihassa ja siemenet ovat isoja. Pomeranssin jauhettu kuori antaa appelsiinin maun joulupipareille, lanttu- ja porkkanalaatikoille, glögille ja jopa mämmille. Pomeranssi on monipuolisimmin käytettyjä sitruksia, vaikka sen hedelmäliha on erittäin karvas. Siitä valmistetaan herkullista marmeladia tai sitä lisätään appelsiinimarmeladiin antamaan täyteläistä makua.
Pomeranssikuoressa on C-vitamiinia: 100 g kuorta sisältää 300 mg askorbiinihappoa. Puoliraa’an hedelmän vihreä kuori sisältää neohesperidiini dihydrokalkonia. Sen makeus on 20 kertaa makeampi kuin sakkariini ja 200 kertaa makeampi kuin syklamaatti. Pomeranssin kuoren sisältämästä synefriinistä valmistetaan nuhalääkettä. Kiinalaisessa lääketieteessä pomeranssin kuoriuutetta käytetään painonhallintaan. Pomeranssin mehu on voimakkaasti antiseptistä ja verta hyydyttävää.
Markkinoilla on kaksi karvasappelsiinista valmistettua eteeristä öljyä: Neroli höyrytislataan sen kukista, ja petitgrain sen lehdistä.
Hedelmän kuori ja siemen sisältävät runsaasti hienontuoksuista eteeristä öljyä. Tippa pomeranssi-öljyä antaa tai korostaa appelsiinin makua likööreissä ja mausteissa. Tuoksuna pomeranssia käytetään parfyymeissä ja saippuoissa.
Yleensä joulutuoksuna käytetään appelsiinin, Citrus sinensis, eteeristä öljyä. Appelsiinin miellyttävän makea, raikas ja lempeä tuoksu on mieltä rentouttava ja rauhoittava. Se tuo valoisuutta ja iloa mieleen.
Maustepippuri - Pimenta dioica
Myrtaceae- heimoon kuuluva maustepippuri on läheistä sukua mausteneilikalle ja Etelä Euroopassa kasvavalle myrtille. Maustepippuri on ainavihanta 13-30 metrinen puu, joka on kotoisin Meksikosta. Maustepippuri kerätään raakana ja kuivataan. Tätä pimentan marjaa käytetään kokonaisena ja jauhettuna. Kokonaiset pippurit lisätään ruokaan n. 30 min ennen tarjoilua. Jauheena maustepippuri sopii mausteneilikan sijasta suolaisiin piiraihin, pipareihin ja maustekakkuun.
Maustepippuri on Suomen lempimausteita. Se maustaa kala- ja lihakeitot sekä pataruuat. Jouluisiin piparkakkuihin ja jälkiruokiin se antaa oman vivahteensa. Se sopii hyvin kanelin, inkiväärin, laakerin, muskotin, mausteneilikan, katajanmarjojen, sipulien, valkosipulin ja appelsiininkuoren kanssa. Monissa juomissa on maustepippuria kuten Jamaikan rommissa ja Chartreuse ja Benedictine-likööreissä.
Maustepippuri sopii useimmille allergikoille. Lievästi eugenoli-pitoisena se herkistää kuitenkin vähemmän kuin mausteneilikka. Maustepippuri on virkistävä ja verenkiertoa elvyttävä. Se lisää ruokahalua ja lievittää ruoansulatusvaivoja. Sen sisältämä galloyyliglykosidi on antioksidantti.
Mustapippuri - Piper nigrum
Mustapippuri on Intiasta kotoisin olevan köynnöskasvin marja, joka on yksi tunnetuimmista mausteista. Mustapippuri kuuluu pippurikasveihin (Piperaceae) ja on lämmittävä mauste erilaisissa niin kasvis kuin liharuoissa. Mustapippurista saadaan kolmea eri pippurimaustetta:
· Mustapippuri: raakoina eli vihreinä poimitut ja auringossa kuivatut tummanruskeat ja pinnalta ryppyiset marjat
· Viherpippuri: raa’at vihreät marjat pakastekuivattuina tai etikkaliemeen säilöttyinä
· Valkopippuri: marjan annetaan kasvaa täysin kypsäksi (punaiseksi); poimimisen jälkeen kypsistä marjoista liotetaan punainen kuoriosa pois
Vinkki:
Eteerinen öljyseos tuomaan joulutunnelmaa huoneilmaan
10 tippaa kardemummaa
10 tippaa inkivääriä
15 tippaa appelsiiniä
5 tippaa fenkolia tai mustapippuria ( fenkoli antaa anismaisen sävyn, mustapippuri maustemaisen)
Tee tuoksusekoitus lasiseen pulloon ja käytä pari tippaa kerralla tuoksulamppuun, diffuuseriin, matoille tai keraamisiin, lasittamattomiin esineisiin.
VANHANAJAN MUMMUN PIPARIT
1 dl siirappia 250g voita
2tl soodaa 2dl tummaa täysruokosokeria tai tummaa sokeria
2 ½ tl kanelia 6dl vehnäjauhoja, joista neljännes tummia
2 ½ tl neilikkaa
2 ½ tl inkivääriä
Kiehauta siirappi, sooda ja mausteet kattilassa ja anna seoksen jäähtyä. Vaahdota voi ja sokeri. Lisää voi-sokerivaahtoon vuorotellen siirappiseosta ja jauhoja ja sekoita tasaiseksi.
Anna taikinan levätä vuorokausi jääkaapissa. Leivo seuraavana päivänä pipareiksi ja paista 225-250 asteisessa uunissa kauniin ruskeiksi, noin 5-10 minuuttia.
JOULUINEN OMENAPIIRAKKA
3 dl piimää Päälle:
2dl intiaani-, täysruoko- tai tummaa sokeria omenaviipaleita
5dl vehnäjauhoja (osa täysjyvävehnä) kanelia
1dl voisulaa mantelilastuja
1tl soodaa
1tl kardemummaa
1tl kanelia
1tl inkivääriä
Sekoita ainekset keskenään ja kaada ohueksi kerrokseksi vuokaan tai pellille. Levitä päälle omenaviipaleet ja ripottele lopuksi kanelia. Paista 200 asteisessa uunissa 20-30 minuuttia.
Teksti: Helvi Karvonen ja Virpi Raipala-Cormier