Yrteistä on moneksi

Mitä yrttien perinnetieto ja tarinat kertovat meille? Mynämäessä, Varsinais-Suomessa, sijaitsevassa Tarinayrttitarhassa on jo 20 vuoden ajan tarinoitu ryhmille entisaikojen yrtti- ja kasviviisautta tähän päivään. Oman kansanperinteen lisäksi tarinoita on koottu muinaisesta Egyptistä, Antiikin Roomasta ja Kreikasta, joissa kaikissa on pitkä kasveilla lääkitsemisen perinne. Sekä meillä että muualla yrttien ja kasvien käyttö on ollut monipuolista ja edelleenkin entisaikojen viisaus on voimissaan.

Kasvit ovat kautta aikojen kiinnostaneet ihmisiä, sillä niitä tarvittiin myös ravinnoksi. Usein tutustuminen kasveihin tapahtui yritysten ja erehdysten kautta sekä seuraamalla villieläinten käyttäytymistä. Näin saatiin tietoa, mitkä osat kasvista sopivat syötäviksi, kasvuolosuhteista, keräilyyn sopivista vuorokauden- ja vuodenajoista sekä tietoa kasveilla parantamisesta. Perinnetieto siirtyi sukupolvelta toiselle kokemuksia jakamalla ja tekemistä seuraamalla.

Sekä perinnetieto että tutkimus ovat molemmat viitoittaneet nykytietämystä yrteistä. Kansainväliset kasvimonografiat kokoavat tätä tietoa yhteen. Näitä ovat EU:n lääkeviranomaisen (EMA) monografia, eurooppalainen ESCOP sekä saksalainen Komissio E. Tietokoosteista löytyy tietoa mm. mihin yrttiä on käytetty, annostuksista ja käyttörajoituksista. Suomessa kasvien vaikuteaineita tutkitaan Suomessa Helsingin Yliopistossa farmaseuttisten biotieteiden osastolla sekä Turun yliopiston biotieteiden laitoksella.

Tässä artikkelissa peilataan yrttitarinoiden ja perinnetiedon yhteyttä siihen, mitä kasvimonografiat ja nykytietämys yrttien käytöstä kertovat.

Valkosipulista on moneen – sai aikaan jopa ensimmäisen muistiin 

kirjoitetun lakon!

Valkosipuli (Allium sativum)  on maailman vanhimpia viljelykasveja esim. mainintoja on jo 7000 vuoden takaa. Tähän viittaa myös tieteellinen lajinimi sativum, joka tarkoittaa viljeltyä. Muinaisessa Egyptissä pyramidien rakentajille annettiin valkosipulia terveyden edistämiseksi raskaassa raadannassa. Hyvän maun lisäksi kasvi piti rakentajat hyvässä työvireessä. Tarina kertoo, että rakennusvaiheessa iski yllättäen valkosipulipula ja se johti siihen, että rakentajat tekivät lakon. Tämä valkosipulilakko on tarinan mukaan ensimmäinen muistiin merkitty lakko. Kasvi on suomalaisessa kansanperinteessä pidetty panssarina tartunnoille sekä vilustumista ehkäisevänä.

Valkosipulissa on lukuisia vaikuttavia aineosia. Rohtona käytetään kynttä, joka sisältää allisiinia ja muita haihtuvia öljyjä. Valkosipulissa on A, B-ryhmän ja C – vitamiinia sekä kivennäis- ja hivenaineita. Valkosipuli on yksi tutkituimmista lääkekasveista. Valkosipuli edistää sydänterveyttä, on antioksidantti, ehkäisee vilustumista sekä on antimikrobinen ja ehkäisee sienten kasvua. Myös EMA määrittelee kasvin avuksi yskään, vilustumiseen sekä verenkiertohäiriöihin.

Ei siis ihme, että pyramidin rakentajat pysyivät terveinä ja kasvin sairauksien ennaltaehkäisevä vaikutus tunnettiin myös kylmässä Pohjolassa.

Siankärsämön avulla irronneet sormet ja nenät paikoilleen

Siankärsämöä (Achillea millefolium) on pidetty hääkukkana, joka on taannut vähintään seitsemän vuotta kestävän rakkauden. Kasvi suojaa myös pahalta, joten sitä pidetty kynnyksen alla. Kansanlääkinnässä käytetty verta puhdistavana ja tyrehdyttävänä sekä erilaisissa hengitystievaivoissa.  Abbedissa ja aikansa herbalisti Hildegard Bingeliläinen paransi jo 1100-luvulla sen avulla avanteita ja nenäverenvuotoja. Ranskassa siankärsämöä on kutsuttu timpurin yrtiksi, sillä kasvi kuului heidän työkalupakkinsa ensiapuvarustuksiinsa. Norjasta juontaa tarina, jossa mies oli vahingossa leikannut sormensa irti ja kiedottuaan lehtiä ja siankärsämöviinassa kostetutun rievun sormen ympärille, sormi oli parantunut nopeasti. Ja myös tappelussa nenänsä menettänyt mies, sai siankärsämön avulla nenänsä taas kuntoon.

Rohdoksena käytetään kukkien maanpäällisiä osia. Siankärsämö sisältää 0,20-1,4 % haihtuvaa öljyä. Tästä löytyy seskviterpeenilaktoni -johdannaisia, jotka ovat tulehduksen vastaisia aineita. Vaikutukset ovat anti-inflammatorinen eli tulehduksen vastainen ja spasmolyyttinen eli sileän lihaksen kouristuksia vähentävä ihmisillä ja eläimillä tehdyissä kokeissa. Laboratorio-olosuhteissa vaikutukset ovat antibakteerinen, antioksidatiivinen ja verenvuotoa estävä. EMA:n koosteessa kasvia käytetään pienten ja pinnallisten haavojen hoidossa, ruuansulatushäiriöissä esim. ruoansulatuskanavan kouristeluissa. Siankärsämön vesiuute lyhentää merkittävästi veren hyytymisaikaa. Myös siankärsämön lehdessä on verenvuotoa tyrehdyttävää vaikutusta.

Tarinat ja tutkimus käyvät siis hyvin yhteen myös siankärsämössä, joten tämä ”tuhattaituriksi” kutsuttu yrtti on hyvä pitää mielessä myös ensiapuyrttinä.

Mäkikuismalla pahoille hengille kyytiä

Mäkikuisma (Hypericum perforatum) on arkeofyytti eli muinaistulokas. Tämä tarkoittaa, että kasvi on tullut Suomeen ihmisen toiminnan vaikutuksesta ennen 1600-lukua. Kasvilla on ollut kautta aikojen yleislääkkeen maine. Kansanlääkinnässä käytetty yli 2000 vuoden ajan. Meillä Pohjolassa on kukkanuppuja liotettu viinassa, ja tätä uutetta on käytetty keuhkotautiin, rakkovaivoihin ja keuhkoputkentulehduksiin. Kasvia on käytetty vuosisatoja myös erilaisten psyykkisten häiriöiden hoidossa. Lajinimi perforatum tarkoittaa reiìtettyä. Kun kasvin lehtiä katsoo valoa vasten, ne näyttävät kuin olisivat täyteen tikattuja pieniä reikiä. Legenda kertoo, että ovat syntyneet siitä, kun paholainen yritti pistoillaan tuhota kasvin, joka oli siunaus ihmiskunnalle. Kasvi pystyi ajamaan ihmisestä pahoja henkiä pois, eli parantamaan mielisairaita. Kutsutaan myös Johanneksen yrtiksi, Johannes Kastajan mukaan. Tarina kertoo kuisman versoneen Johannes Kastajan maahan pudonneesta verestä. 

Mäkikuisman keltaista kukkaa puristassa tuleekin esiin punainen väri. Tämä väri on entisaikaan yhdistetty vereen ja kuismaa on käytetty mm. Lönnrotin mukaan ”sisällisten” haavojen hoidossa esim. keuhkotaudeissa ja verisylyssä. 

Rohtona käytetään maanpäällistä versoa. Kasvi sisältää 0,06-0,3 % haihtuvaa öljyä ja runsaasti fenolisia yhdisteitä. Euroopan farmakopea edellyttää rohdoksessa olevan vähintään 0,08 % hypersiiniä, jota mäkikuismassa on 0,06-0,15 %. Masennuslääkkeet lisäävät hermosolujen välillä toimivien välittäjäaineiden pitoisuuksia aivoissa. Näitä ovat serotoniini ja noradrenaliini. Mäkikuisman sisältämä hyperforiini osittain vaikuttaa samalla tavalla kuin masennuslääkkeet, eli lisää serotoniinin ja noradrenaliinin pitoisuuksia aivoissa. Mäkikuismavalmisteilla on tehty kymmeniä hyvin toteutettuja hoitotutkimuksia. Ne ovat olleet hyvin standardoituja ja kliinisiä, esim. ESCOP:in monografian mukaan. Yleensä parempi teho kuin plasebolla ja yhtä hyvä teho kuin on vakiolääkityksellä. Mäkikuisma voimistaa lääkeaineita hajottavien entsyymien toimintaa maksassa. Koska mäkikuisma voimistaa näiden entsyymien toimintaa, kasvia sisältävien tuotteiden kanssa samaan aikaan käytettyjen lääkkeiden hajoaminen maksassa nopeutuu ja lääkkeiden pitoisuudet veressä pienenevät. Tuotteet eivät sovi verenohennuslääkityksen kanssa, koska lääkkeen vaikutukset heikentyvät. Myös ehkäisypillerit menettävät tehoaan. Kasvin sisältämä hypersiini voi aiheuttaa valoherkkyysihottumaa erityisesti tetrasykliinien ja joidenkin psyykelääkkeiden käytön yhteydessä. Haittavaikutuksina mainitaan ruuansulatuskanavan ongelmat, väsymys ja ihoreaktiot.

Nyt käyttö määriteltynä ICD-10 kriteerien mukaan lievään ja keskivaikeaan masennukseen sekä lisäksi kaamosmasennukseen. EMA määrittelee kasvin käyttöä haavojen hoidossa, stressiin ja mielialahäiriöihin.

Keskiajan Signatuurioppi perustui siihen, että kasvin väri tai ulkomuoto kertoo, mihin vaivaan sitä käytetään. Mäkikuisman keltainen kukka muuttuu punaiseksi, joka viittaa vereen ja käyttöön verisairauksissa. Jos kasvilla on kaunis kukka, se tarkoittaa, että sillä on merkitystä mm. mielen ongelmiin. Nämä käyttökohteet sopivat hyvin yhteen nykytiedon kanssa.

Nokkospiiskauksella lämmikettä kehoon ja kivunlievitystä

Nokkosen (Urtica dioica) on polttavan vaikutuksena takia ajateltu olevan yhteydessä paholaiseen. Raamatussa nokkonen on Jumalan rangaistuksen vertauskuva. ”Kun Israelin naapurikansat eivät taipuneet parannukseen, Jumala uhkasi muuttaa ne nokkospehkojen maaksi, suolakuopaksi autioksi iankaikkisesti (Sef. 2:1). Kasvin polttavaa vaikutusta on käytetty myös hyväksi, sillä ovat sotilaat lämmittäneet itseään, kun kylmä on yllättänyt. Myös

reumaattisia niveliä on kautta aikojen piiskattu nokkosilla, mikä lievitti kipuja ja kankeutta. Tästä ns. nokkospiiskauksesta löytyy perinnetietoa niin meiltä kuin muualtakin.

Nokkosesta käytetään rohdoksena versoa, lehtiä, juurta ja siemeniä. Maanpäälliset osta sisältävät flavonoideja 1-2 % ja mm. beetakaroteenia, vitamiineja ja mineraaleja. Lisäksi kasvi sisältää happoja, esim. muurahais-, etikka- ja sitruunahappoa. Nokkosta käytetään reumatismin tukihoidossa. Juuri sisältää polysakkarideja ja fenoleja. Polysakkaridit ovat anti-inflammatorisia eli tulehdusta ehkäiseviä. EMA tiedoissa nokkonen toimii juuri kipuun ja tulehdukseen sekä erilisiin ihon ongelmiin ja haavoihin. Komissio E määrittelee käytön sisäisesti tai ulkoisesti reumaattisten vaivojen tukihoidoksi.

Monipuolinen nokkonen sopii siis mainiosti myös ulkoisiin hoitoihin. Vaikka nokkospiiskaus sanana voi kuulostaa pahalta, niin ajattele sitä nokkosvihtana, joka tekee hyvää niin verenkierrolle kuin nivelille.

Teksti: Liisa-Maija Verainen, Diplomifytoterapeutti

Tarinayrttitarha, Mynämäki https://sopivastivilli.fi

Instagram @sopivasti_villi

Lähteenä käytetty Verainen, L-M. Opinnäytetyö fytoterapian opinnot, 2012. Frantsila. Kasvimonografiat.