Variksenmarja

Pohjanvariksenmarja
(Empetrum nigrum, subsp. hermaphroditum)

- Variksenmarja on terveystietoisen valinta.
- Takavuosina väheksytty ja syömäkelvottomana pidetty variksenmarja on antioksidanttipommi, jossa on erittäin paljon terveyttä edistäviä tummia väriaineita, antosyaaneja, sekä enemmän C-vitamiinia kuin supermarja mustikassa.

- Se on mahtimarja aivojen, sydämen ja virtsateiden terveydeksi.

Variksenmarja on matala noin 10-30 cm pitkä, ainavihanta varpu, jolla on yönsiniset
tai kiiltävänmustat, herneenkokoiset ja mehevät luumarjat. Kasvi kuuluu kanervakasvien heimoon ja sen lehdet ovat 3-7 mm pitkät ja neulasmaiset.

Variksenmarjaa tavataan niin kuivilta ja tuoreilta kangasmailta kuin Lapin tunturikankailta ja soilta. Variksenmarjaa on kahta eri lajia: eteläisemmässä Suomessa esiintyvä variksenmarja ja pohjoisosissa kasvava pohjanvariksenmarja eli kaarnikka. Kaarnikka on satoisampi ja marjat ovat isompia.

Marjojen poiminta-aika on pitkä. Se alkaa heinä–elokuulla ja jatkuu aina lumen tuloon asti. Marjan satoisimmat seudut löytyvät Pohjois-Karjalasta, Pohjanmaalta ja Pohjois-Suomesta. Hangen alle jääneitä marjoja voi kerätä myös keväällä. Marjoja on helppo poimia käsin tai poimurilla.

Vankkaa tukea terveydelle
Mustat marjat ovat todellisia antioksidanttipommeja. Ne sisältävät erittäin runsaasti flavonoideihin kuuluvia tummia väriaineita: antosyaaneja, flavonoleja ja proantosyanidiineja, jotka ehkäisevät vapaiden happiradikaalien hyökkäyksiä elimistössä ja suojaavat näin niin aivoja kuin sydäntäkin. Marjoista on apua myös virtsateiden ongelmiin. Mehevässä marjassa on jopa enemmän C-vitamiinia kuin mustikoissa ja puolukoissa.

Lisäksi tämä supermarja tunnetaan hyvänä luonnollisen antihistamiinin, kversetiinin, lähteenä. Marjat ovat oivallinen kuitulähde ja ne sisältävät sekä E- ja K-vitamiinia sekä stressaantuneen täsmävitamiiniksi soveltuvaa B 5 -vitamiinia. Marjoissa on lisäksi
kohtuullisia määriä kuparia ja mangaania. Pohjois-Suomessa kasvaneet kaarnikat sisältävät lisäksi runsaasti hydroksikanelihappoa.

Monipuolista ravintokäyttöä
Kasvin marjoista voidaan valmistaa mehuja, nektareita, hilloa, siirappia, likööriä ja niitä voidaan hyödyntää myös leivonnassa. Ne sopivat niin tavanomaiseen kuin raakaleivontaankin. Niitä voidaan käyttää myös jäätelöihin ja jälkiruokiin.

Variksenmarja rikastaa lisäksi erilaiset pataruuat ja muhennokset. Mehustamalla voi
saada uusia makuelämyksiä kaarnikasta, karviaismarjoista, puolukasta, mustikasta sekä luonnonyrteistä. Marjoista tehdään myös marjajauheita. Myös variksenmarjan neulasmaisia lehtiä voidaan käyttää teenä.

Pitkää perinnekäyttöä
Saamelaiset ovat tunteneet kaarnikan hyvää tekevät ominaisuudet jo kauan. Poronmaidon ja kaarnikan sekoituksesta on valmistettu jäätelöä. Kaarnikkakerrosta lakkasangon päällä on pidetty homeenestäjänä. Mustalla marjalla on värjätty lankojakin. Islannissa ja Norjassa variksenmarjamehua juodaan kansan keskuudessa flunssalääkkeeksi. Marjalla uskotaan olevan syöpää ehkäiseviä ominaisuuksia.

Grönlannissa variksenmarjoja on käytetty ruusujuuren ohella hylkeenlihan kyytipoikana. Pohjoisten alueiden intiaaneille variksenmarja on ollut hyödyllinen ja arvokas ravintopommi.

Kansanlääkinnässä variksenmarjaa on käytetty mm. hermostollisten häiriöiden ja epilepsian hoitoon sekä verenpaineen alentamiseen ja keripukin hoitoon.

Sekä variksenmarjan lehtiä että marjoja voidaan käyttää lankojen ja kankaiden värjäämiseen. Lehdistä saadaan useita eri vihreän sävyjä, keltaista ja ruskeaa väriä. Marjoista saadaan purppuranpunaista väriä.