Voikukka

Taraxamum officinale

Voikukan latinankielinen sukunimi Taraxacum on johdos kreikankielisistä sanoista "taraxis" (eräs silmäsairaus) ja "akeomai" (parantamista tarkoittava sana). Lajinimi officinalis tarkoittaa lääkkeenä käytettyä. Sana esiintyy monen muunkin kasvin nimessä ja ilmaisee kasvia käytetyn tai käytettävän rohtona.

Voikukat ovat monivuotisia, 10-40 cm korkeita ruohoja, joilla on vankka pysty pääjuuri. Alkuperäisenä voikukkaa kasvaa merenrannoilla, puron- ja joenvarsien niityillä ja lehdoissa. Voikukkia on Suomessa lähes 500 pikkulajia.

Voikukalla on eri maissa runsaasti kansanomaisia nimiä: sängynkastelija, kalloniska, munkinpää, keltaukko, keltakukka, kultaharja, sianyrtti, siansilmä, maitiainen ja leijonanhammas.

Ravintopitoisuus

Voikukan ravintopitoisuudesta 100 grammassa lehtiä on olemassa seuraavia tietoja:

vettä 85 %   

energiaa 189kJ (48 Kcal) 

valkuaisaineita 2,7g

hiilihydraatteja 9,2g   josta kuituja 1,6g

rautaa 3,8 mg   

fosforia 66-70mg

kalsiumia 171-187 mg   

kaliumia 440mg

magnesiumia 36 mg   

mangaania 58 mg

natriumia 76 m   

kloridia 100mg.

A-vitamiinia on löydetty 14000 ky ja C-vitamiinia 29-53 mg. B-ryhmän vitamiineja on löydetty B1 ja B2- vitamiineja sekä niasiinia. Voikukassa on myös D-vitamiinia, mikä on harvinaista kasvikunnan tuotteissa.

Tieteellisten artikkelien lyhennelmiä voi lukea PubMed:ssa.

Rohtona 
Voikukka on antiikin ajan ja perinteisen kiinalaisen lääketieteen rohdos maksan toimintaa aktivoimaan, sappikiviin, virtsan erityksen lisäämiseen, lisäämään suoliston liikkeitä, kuumeen laskemiseen, ruokahaluttomuuteen, ilmavaivoihin, nivel- ja lihaskipuun, ihottuman ja mustelmien hoitoon. Voikukalla on kuvattu myös käyttöä virusinfektioiden ja syövän hoidossa. 

Rohtona käytetään voikukan juurta, versoa ja tuoreesta voikukasta puristettua mehua. Voikukan lehdet lisäävät haimanesteen ja virtsan eritystä ja helpottavat perna ja munuaisvaivoja, kihtiä ja reumaa. Voikukka tunnetaan myös ”verta puhdistavana” rohtona, koska voikukan juuri lisää sapeneritystä, lisää ruokahalua, edistää ruuan sulatusta ja vahvistaa maksaa. Voikukka auttaa vatsakatariin, ummetukseen ja peräpukamiin ja lisäksi estää kasvaimia ja tulehduksia. Voikukan inuliini alentaa korkeaa huonoa kolestrolia ja verensokeria. Voikukkaa käytetään myös ihottumiin, kutinaan ja selluliitin hoitoon. Voikukan  maitiaisnestettä voidaan käyttää ulkoisesti syylien hoitoon. 

Ruokana ja juomana

Voikukan lehtiä voi lisätä salaatteihin, keittoihin ja muhennoksiin, kukista voi tehdä simaa, kaljaa ja viiniä tai niitä voi syödä sellaisenaan kiehautettuna tai hapatettuna. Juuria voi käyttää keitettynä eri ruokien lisäkkeenä, ja paahdetuista juurista on valmistettu kahvinkorviketta. Juuri sisältää jopa 25% inuliini-nimistä tärkkelystä. Juuret on kerättävä aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä, jolloin vararavinnon määrä on suurimmillaan.

Voikukan lehdet sisältävät noin kolminkertaisen määrän miltei kaikkia ravinteita muihin salaattikasveihin verrattuna. Erityisesti C- ja A-vitamiineja sekä kalsiumia ja rautaa löytyy voikukassa runsaasti.

Nitraatteja voikukka sisältää vähemmän kuin viljellyt salaatit, sillä se ei ole nitraattien kerääjä. Salaatiksi voikukka kannattaa kerätä keväällä nuorena varjoisilta paikoilta. Salaatteihin käyvät myös kukinnot ja nuput. 

Muu käyttö 
Kosmetiikassa voikukka on rasvaisen, suurihuokoisen ja häiriintyneen ihon yrtti. Sillä on ihoa puhdistavia ja kirkastavia ominaisuuksia. Voikukkaa käytetään kasvovesissä, ihoöljyissä, naamioissa, kasvohöyrytyksissä ja kylvyissä. 

Kannattaa huomioida

Kasvi kerää raskasmetalleja, joten sitä ei pidä kerätä muualta kuin puhtailta paikoilta. Voikukka saattaa olla haitallinen jos verenpaine on matala, sillä se lisää voimakkaasti virtsan eritystä. Voikukkaa ei suositella jos sappitiehyeissä tai suolistossa on tukkeutumia tai sappirakossa tulehdus. Sapen eritystä lisäävä voikukka voi saada sappikivet liikkeelle.